Se ei ole yllätys, kun yksi uuden kuntarakenteen julkilausutuista peruskivistä, luonnollinen työssäkäyntialue, näyttää ylittämättömältä. Työssäkäyntialue tilastokeskuksen mittaria tiukemminkin laskettuna peittää lähes aina koko kaupunkiseudun. On tietysti kuntalähtöisempiäkin syitä. Kehyskuntien väestön ikärakenne ja tulotaso on monesti keskuskaupunkia edullisempi. Elinvoimaa on vaikka ei liityttäisikään.
Sitten on vielä se tavallisin syy, epäluottamus. ARTTU on sitä paikallistanut onnistuneesti monista näkökulmista. Keskuskaupunki puhuu virkamiesjohdon suulla ja turhan usein myös isännän äänenpainoin. Naapuripaikkakunnilla on totuttu toisenlaiseen menoon. Puhutaan eri kieltä ja eri aikajänteellä. Vuorovaikutus kuntalaisten, päättäjien ja virkamiesten kesken on keskuskaupunkia välittömämpää. Ripaus nöyryyttä ja ymmärrystä ei olisi pahitteeksi, kun keskuskaupunki yrittää syventää yhteistyötä naapureittensa kanssa.
On tietysti todellisiakin eturistiriitoja. Kaupunkiseudun kuntien keskinäinen kilpailu asukkaista ja työpaikoista on johtanut toisinaan tilanteisiin, joissa kuntakohtainen laskelmointi on ajanut yli seudun kokonaisedun. Tulos näkyy yhdyskuntarakenteen hajautumisena. Hyvien veronmaksajien toivossa tontteja tarjotaan sieltä mistä pitkäjänteisen maankäyttöpolitiikan kannalta ei pitäisi. Kauppakeskusten houkuttelussa oman kunnan puolelle seudullisuus saa väistyä.
Voiko tällaisen yli päästä ilman rakenteellisia muutoksia, yhteistyötä lisäämällä? Näin yhdistymisen vaihtoehtona luvataan. Valitettavasti esimerkkejä vaikeiden tilanteiden hyvästä hallinnasta on vähän. Kuntayhteistyö sujuu kyllä asioissa, joissa seudun etu ja kunnan etu kohtaavat. Jos niiden välillä on ristiriita, kiista lakaistaan maton alle tai jää ratkaisemattomaksi ja kukin taho osaoptimoi ratkaisun oman etunsa mukaisesti.
Kaupunkiseutujen kuntauudistuksessa oleellista ei ole rajankäynti teoreettisen työssäkäyntialueen ympäri. Kysymys on siitä, miten kompleksinen ja monikeskuksinen väestökeskittymä saataisiin toimimaan niin, että kansalaisten päivittäinen toimintaympäristö olisi sujuva ja seudun kehityspotentiaali tulisi täysimääräisesti käyttöön. Kaupunkiseutujen aluetaloudellinen veturivaikutus ulottuu ainakin kasvukeskusten osalta myös seudun ulkopuoliselle maaseudulle.
Tähän mm. YKS-ARTTU tuo uutta tietoa. Riippumatta siitä, kuinka monesta kunnasta kaupunkiseutu koostuu, tarvitaan toimivia välineitä, uudenlaisia alustoja ja parempia prosesseja, joiden avulla eri sektoreiden toimijat voivat ymmärtää paremmin toisiaan moniulotteisissa kehittämiskysymyksissä. Sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin on oppimisprosessi, jonka perusta on yhteinen ymmärrys olemassa olevasta tilanteesta, muutostarpeesta ja tavoitetilasta.
Rakennusneuvos Matti Vatilo, ympäristöministeriöstä.