Terveydenhuollon alueellisen ja paikallisen tietojärjestelmäarkkitehtuurin nykytilanne on hajanainen ja eri alueilla ja organisaatioilla on toisistaan poikkeavia kehittämissuunnitelmia. Kuntaliiton toteutusvastuulla olleen TAPAS-projektin pohjalta suositellaan, että tietojärjestelmäarkkitehtuurin kehittämistyötä tulisi lähteä viemään eteenpäin nykyistä tiiviimmässä alueellisessa yhteistyössä. Tavoitteena tulisi olla hallinnollisista organisaatiorajoista riippumattomat alueelliset tietojärjestelmäratkaisut, jotka tukevat mm. erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon tiivistyvää yhteistyötä, esimerkiksi yhteispäivystystoimintaa.
– Näyttäisi siltä, että suurimmalla osalla alueista siirtyminen alueelliseen yhteiseen potilastietojärjestelmään on luontevin kehittämissuunta. Myös kansainvälisesti tunnistettuna trendinä on toiminnallisesti nykyistä kattavammat ohjelmistokokonaisuudet. Kun erillisten järjestelmien lukumäärä on vähäisempi, myös integraatiotarpeet eivät kasva hallitsemattomiin mittoihin. Tulee kuitenkin muistaa, että yhteiseen järjestelmään siirtyminen itsessään ei takaa hyvää lopputulosta. Yhtenäistämisen rinnalla tarvitaan nykyisten järjestelmäratkaisujen hallittua uudistamista, toteaa erityisasiantuntija Karri Vainio Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksiköstä
– Yhteistyötä tarvitaan aikaisempaa enemmän myös ERVA-alueen sairaanhoitopiirien kesken. Mm. potilaiden tutkimukset ja hoidot, henkilöstön kouluttaminen, laboratorio- ja kuvantamistutkimukset sekä ensihoito ovat ylittäneet tai tulevat ylittämään nykyisten sairaanhoitopiirien rajat. Verkostoina toimivat palvelut vaativat yhteisiä tietojärjestelmäratkaisuja ja myös yhteisiä tietojärjestelmiä.
– Vaikka kehittämisen suunta onkin kohti yhtenäisempiä alueellisia ratkaisuja, tulisi avoimuuden ja yhteentoimivuuden varmistamisen olla nykyistä voimakkaammin kansallisen kehittämisen keskiössä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajien ja myös veronmaksajien näkökulmasta keskeistä olisi saada yhteentoimivuuden varmistaminen, sekä myös todentaminen osaksi ohjelmistojen tuotekehitystä. Avoimuus ja yhteentoimivuus eivät voi olla ohjelmistojen käyttäjille maksullinen lisävaruste, Vainio jatkaa.
Projektin suositusten mukaan myös sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteiset palvelukokonaisuudet tulisi huomioida alueellisessa kehittämistyössä. Potilasturvallisuuden näkökulmasta eri toiminnoissa voida esimerkiksi ylläpitää erillisiä päällekkäisiä lääkityslistoja tai muita hoidossa tarvittavia keskeisiä potilasturvallisuuteen liittyviä tietoja. Tietojen luovuttamiseen ja käsittelyyn liittyvät lainsäädännön asettamat erityisvaatimukset tulee toki huomioida ja asiakkaan tietosuoja varmistaa.
Alueellinen kehittäminen tukee kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden käyttöönottoja
Valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut, kuten KanTa, valavat yhteistä kivijalkaa sähköisen toimintaympäristön kehittämiselle. Nykyistä yhtenäisempien alueellisten tietojärjestelmäratkaisujen avulla voidaan varmistaa myös kansallisten palveluiden onnistunut käyttöönotto ja jatkokehittäminen.
Kun alueellisten ja paikallisten järjestelmäkokoonpanojen määrä on vähäisempi, on myös laajojen valtakunnallisten käyttöönottojen ja muutosten läpivienti suoraviivaisempaa. Hyviä kokemuksia alueellisesta yhteistyöstä sekä alueellisen ja kansallisen kehittämisen yhteensovittamisesta on saatu jo eReseptin käyttöönottojen yhteydessä.
– On tärkeää ymmärtää, etteivät alueellinen ja kansallinen kehittäminen ole ristiriidassa keskenään vaan tukevat toisiaan. Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta olisi erittäin tärkeää, että yksityisen sektorin toimijat saataisiin mukaan kehittämistyöhön ja sitoutumaan kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden nopeaan käyttöönottoon. Julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden välistä asiakastiedon saatavuutta on hankalaa ratkaista kestävällä tavalla alueellisen tason ratkaisuilla, Vainio jatkaa
Kokonaisarkkitehtuuri yhteistyön ja muutoksen johtamisen välineeksi
Syksyllä 2011 voimaantullut laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta edellyttää julkishallinnon organisaatioilta kokonaisarkkitehtuurin suunnittelua, sekä laadittujen kuvausten noudattamista käytännön kehittämistyössä. Kokonaisarkkitehtuuri tulisi valjastaa myös alueellisten yhteistyön välineeksi.
TAPAS-projektiin kuuluvassa osaprojektissa tuotettiin suosituksia siitä, miten arkkitehtuurin hallintaa ja toimeenpanoa tulisi ohjata alueellisessa yhteistyössä.
Sairaanhoitopiireillä on lakisääteinen vastuu vastata alueensa julkisen terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteensovittamisesta. Terveydenhuoltolain edellyttämässä järjestämissuunnitelmassa on puolestaan kunnan sovittava muiden samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvien kuntien kanssa siitä, miten tietojärjestelmien ja potilastietorekisterien toimivuus varmistetaan ja yhteiskäyttö toteutetaan.
Koska velvoitteiden toteuttaminen edellyttää käytännössä yhteistä sopimista alueellisesta kokonaisarkkitehtuurista ja sen hallinnasta, tulisi järjestämissuunnitelmaan sisällyttää myös näkemys yhteisestä alueellisesta arkkitehtuurinhallinnan yhteistyöstä, vastuunjaosta sekä sovitusta päätöksentekorakenteesta. Vastaavasti erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien tulisi sopia sähköisen tiedonhallinnan kehittämisen vastuujaosta ja arkkitehtuurinhallinnan organisoinnista osana erikoissairaanhoidon järjestämissopimusta.
Osaprojektissa suunniteltiin myös kansallisen tason toimintamallia, jossa seudullinen ja alueellinen kehittäminen ja tähän liittyvä päätöksenteko organisoidaan toimivaksi kansalliseksi yhteistoimintarakenteeksi ja päätöksentekoprosessiksi.