Omistajuus, kestävyys ja vaikuttavuus
Omistajuus tarkoittaa sitä, että yhteistyön tulee olla kysyntäjohteista. Yhteistyön tavoitteet ja tarpeet tulee tulla erityisesti etelän kunnasta, niiden strategioista tai sitten niin että strategioita voidaan yhdessä kehittää. Lisäksi yhteistyössä tulee olla omistajuutta Suomen kunnassa, jotta siihen saadaan mukaan kuntien asiaintuntijoita viranhaltijoita/työntekijöitä ja/tai luottamushenkilöitä.
Kestävyys tarkoittaa sitä, että yhteistyö ei aiheuta riippuvuutta vaan yhteistyön vaikutukset voivat jatkua ilman ulkopuolisia vaikuttimia. Jotta yhteistyö voisi onnistua, kuntien hankesuunnitelmissa kestävyystekijöitä tulee käsitellä seuraavilta osa-alueilta: taloudellinen, ympäristöllinen, sosio-kulttuurinen, henkilöresurssit, institutionaalinen/organisatorinen, hallinnollinen ja tekninen kestävyys. Lisäksi tulee huomioida tasa-arvoasiat läpileikkaavasti. Yhteistyötä kannustetaan myöskin kehittämään innovatiivisia lähestymistapoja.
Vaikuttavuus tarkoittaa sitä, että yhteistyöllä saadaan kunnissa aikaan tuloksia köyhyyden vähentämisessä ja/tai kestävän kehityksen edistämisessä peruspalveluiden paremmalla tai tehokkaammalla järjestämisellä tai hyvän hallinnon tai osallisuuden edistämisellä. Tuloksia mitataan erilaisin indikaattorein, jotka ovat toimintokohtaisia. Periaatteena on, että yhteistyöllä tulisi voida olla vaikuttavuutta koko kunnan alueella – joissakin tapauksissa voi olla vaikuttavuutta myös valtakunnallisesti, vaikka tämä ei ole yhteistyön vaikuttavuuden edellytys.
Laatutekijät sidoksissa toisiinsa
Yhteistyön vaikuttavuuden edistäminen koko kunnan tasolla on mahdollista esimerkiksi siten, että kehittämistoiminnot ovat toistettavissa. Vaikka asioita voidaan edistää yksittäisinä tapauksina kuten pilotointeina, toistettaessa niistä saadaan kerrannaisvaikutuksia kuntien sisällä ja mahdollisesti myös kuntien välillä. Toisaalta on myös mahdollista, että yksittäinen yhteistyötoiminto ilman toistettavuutta voi olla jo sellaisenaan hyvin merkityksellinen koko kunnan kannalta. Esimerkiksi yhteistyöhankkeet, joissa kehitetään jonkin toimialan strategiaa, verotuskäytäntöjä yms.
Kaikki kolme yhteistyön laatutekijää - omistajuus, kestävyys ja vaikuttavuus - ovat myös sidoksissa toisiinsa. Ohjelmassa pidetään tärkeänä kuntien aloiteoikeuden säilymistä, koska tällä turvataan yhteistyön toimijoiden omistajuus. Omistajuus syntyy parhaiten silloin kun yhteistyö on kysyntäjohteisuutta - aloitteet voivat tulla kunnilta. Silloin kun yhteistyö on kysyntäjohteista, se luo myös sitoutuneisuutta. Jos on puolestaan sitoutuneisuutta, se mahdollistaa kestävien tulosten saavuttamisen.
Kuntayhteistyöhön käytännössä ei sovi se, että keskityttäisiin joihinkin harvoihin maihin tai harvoihin teemoihin, koska se rajoittaisi kuntien omaa aloiteoikeutta – erityisesti etelän kuntien aloiteoikeutta, tarveharkintaa ja siten kysyntäjohteisuutta. Näin Suomen tuki ulottuu laajalle maailmaan ja myös Suomen kansainvälinen osaaminen voi vahvistua.
Tasa-arvo, molemminpuolisuus ja vuorovaikutus
Yhteistyötä pohjoisen ja etelän kuntien välillä pyritään tekemään seuraavilla periaatteilla: tasa-arvo, molemminpuolisuus ja aktiivinen vuorovaikutus. Tasa-arvo ja molemminpuolisuus tarkoittavat sitä, että sekä pohjoinen että etelä voivat oppia ja vaikuttaa toisiinsa.
Se tarkoittaa myös sitä, että kummatkin osapuolet ovat tilivelvollisia toisilleen – ei yksipuolisesti niin että rahoittajalle ollaan tilivelvollisia – myös pohjoisen tulee olla etelälle tilivelvollinen. Yhteistyössä myös Suomen kunta voi hyötyä silloin kuin löydetään yhteistyömuotoja, joissa saavutetaan molemminpuolista osaamisen vahvistamista ns. win-win -tilanteita (mm. osallistaminen, suvaitsevaisuus, saastuttamisen vähentäminen).
Köyhyyttä voidaan määritellä usealla eri tavalla. Se voi olla bruttokansantuote, joka kertoo keskiarvoisuudesta, mutta ei kuitenkaan yksilöiden kohtaamasta köyhyydestä – edes taloudellisesta köyhyydestä. Köyhyyttä voidaan määritellä myös inhimillisen kehityksen mittareilla, jotka kuvaavat yhteisöjen mahdollisuuksia toteuttaa perustarpeita jne.
Köyhyyden vähentäminen ohjelmassa tarkoittaa sitä, että kaikilla olisi yhtäläisiä mahdollisia – oli kyse sitten mahdollisuudesta peruspalveluihin, hyvään hallintoon tai oikeudesta toteuttaa osallisuutta sekä olla oikeutettu taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen kestävään kehitykseen. Tästä näkökulmasta katsottuna opittavaa on kaikilla, niin pohjoisella kuin etelällä. Esimerkiksi ympäristölliseen kehitykseen liittyvät asiat kuten luonnonvarojen kulutus ym. eivät pohjoisella pallonpuoliskolla ole kestäviä.
Vuorovaikutus tarkoittaa sitä, että pohjoisen ja etelän kunnat ovat keskenään aktiivisessa vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutus ei jää työvierailujen varaan vaan kantaa aktiivisesti yli koko määräaikaisen yhteistyöajan. Aktiivinen vuorovaikutus mahdollistaa toimintaympäristön tuntemisen sekä osaamisen vahvistamisen.
Kuntien asiaintuntijoiden vahva vuorovaikutus
Ohjelman mallissa toteutetaan erityisesti kollegoiden välistä lähestymistapaa, jossa pyritään löytämään saman alan kunnallisia asiaintuntijoita viranhaltijoita/työntekijöitä ja luottamushenkilöitä pohjoisesta ja etelästä, jotka sitoutuvat edistämään yhdessä määriteltyjä yhteistyön tavoitteita. Asiaintuntijat sitoutuvat määräajaksi keskinäiseen yhteistyöhön. Yhteistyö ei jää työvierailujen varaan vaan aktiivista vuorovaikutusta tehdään koko yhteistyöhankkeen keston ajan. Tarkoitus on tavoitteet toteutetaan ja tieto vaihtuu molemmin puolin tehokkaasti.